Euron dollarin vaihtosuhde näivettää EU:n talouskasvun

Lääkettä Euroopan talouskriisiin

Jotta tautia voisi hoitaa, pitää tuntea tauti. Euroopan kohdalla Eteläisen Euroopan sotkut ovat tietenkin yksi iso ongelma. Niistä on kuitenkin puhuttu ja kirjoitettu niin paljon, että en niihin tässä enää kajoa. Sen sijaan Euron ja Dollarin kurssisuhteesta on puhuttu vähemmän. Aikoinaan, kun Euro perustettiin oli kurssisuhde 1/1. Noihin aikoihin perustettiin myös Euroopan Keskuspankki EKP. Sen peruskirjassa määritettiin EKP:n tärkeimmäksi tehtäväksi vahtia inflaatiota EU-alueella. Eräänlaiseksi inflaatiokatoksi määriteltiin 2 %. Inflaation vahtimisessa EKP on onnistunut kohtalaisen hyvin. Pieniä poikkeamia on ollut, mutta ei mitään kovin merkittävää. Siitä EKP:lle täysi 10. se on hoitanut tehtävänä toimeksiantonsa mukaisesti.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Euro maksaa tänä päivänä melkein 1,4 Dollaria. Tällä kurssierolla EU maat häviävät Dollari kauppaa käyville maille mennen tullen. Eurooppa on kriisissä. USA:n talous on jo kohtuullisessa kasvussa. Myös Japanin talous on pitkän alamäen jälkeen lähtenyt kasvuun, mutta EU maitten vienti rämpii suossa Saksaa lukuun ottamatta ja kasvunäkymät ovat huonot. Saksankin menestyksen eräs taustatekijä on Saksanmarkan kiinnittäminen Euroon edullisella kurssilla. Sen sijaan Suomen markka kiinnitettiin euroon liian vahvalla Smk:n kurssilla. Virheellinen kurssikiinnitys seuraa meitä jatkuvasti ja pitää meidän kilpailukykymme heikkona. Ei tällä Euron ja Dollarin kurssilla kasvua ole juuri odotettavissa.

Mikä tässä kuviossa on sitten EKP: rooli? Sehän vahtii inflaatiota. Nyt olisi kiireesti muutettava EKP:n toimenkuvaa. EKP on jo tähän mennessä rikkonut sääntöjään Euroopan parlamentin hiljaisella suostumuksella, eli alkoi vaston sääntöjään ostaa Etelä Euroopan maiden joukkovelkakirjapapereita. Käytännössä se on merkinnyt lisää katteettoman rahan painamista. Tai oikeastaan sitä rahaa ei ole koskaan painettu, vaan se siirtyy bitteinä paikasta toiseen. Sitä voisi kutsua vaikka virtuaalirahaksi. Sillä ei ole Euroopan kilpailukykyä parannettu yhtään. Sillä, että Etelä-Euroopan konkurssimaiden taloudessa on havaittu 0,1 % kasvua, ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Sekin vähäinen kasvu, mitä siellä on havaittu, johtuu sisäisestä devalvaatiosta.

Nyt EU:ssa olisi kiireesti annettava EKP:lle uusi suunta. Erolle pitäisi sallia 3 – 5 % inflaatio, jolloin Euron kurssi lähtisi suhteessa Dollariin laskuun ja Euroopan kilpailukyky suhteessa dollarikauppaan paranisi. Epäilen kuitenkin, että sekä mepeiltä että EKP:n pankkiireilta puuttuu rohkeutta tehdä yhtään mitään. Hyvällä palkalla on helpompaa istua ja pyöritellä peukaloita.

Toinen asia, mikä EU:ssa on mennyt täysin pieleen, eli lisännyt vientiteollisuuden rasitteita, on se, että mepit ovat täysin hampaattomia vihreiden esityksille. Eräänä esimerkkinä vaikkapa meidän rikkidirektiivimme. Direktiivi sinänsä ei ole laki vaan suositus, mutta kun meidän hallituksemme on yhtä hampaaton ja kaipa ne haluavat olla Euroopan mallioppilaita. Jos sieltä tulisi direktiivi, että ampukaa ittenne, niin mahtaisivatko ne senkin tehdä. Rikkidirektiivi ei suinkaan ole ainoa vientiteollisuutta rasittava lisärasite. Päinvastoin vastoin niitä alkaa olla niin paljon, että suomalaisen vientiteollisuuden on lähes mahdotonta kilpailla maailman markkinoilla.

Eräs hulluus vielä. Millä täällä aiotaan elää, jos hallitus lahjoittaa tai myy perusteollisuuden päätäntävallan ulkomaisiin käsiin. Esimerkkeinä Fosfaattiteollisuus ja — kaivokset, Fortumin sähköverkko, UPM Kymmene ja viimeksi Rautaruukki ja Värtsilä. Täällä ei tunnuta ymmärtävän mitään oman edun päälle. Kaikki muut maat vahtivat omaa etuaan mustasukkaisesti esimerkkeinä vaikkapa Ruotsi ja Ranska. Luettelo olisi pitkä, mutta jääköön tähän. Aiheesta on 4.2. mielipidepalstalla hyvä Timo Maulan kirjoitus.

Erkki Imppola

Jätä kommentti

css.php