Kovat haasteet

KOVAT HAASTEET

KÖYHYYS

THL julkisti tässä jokin aika sitten tutkimustuloksensa, joiden mukaan meillä on 700 000 köyhää ja köyhien lapsiperheiden määrä lisääntyy kovaa vauhtia ja köyhin määrä lähentelee jo mijoonaa. Ja mikä pahinta niistä surin osa on lapsiperheitä. Minkälaista satoa tällaisesta kehityksestä tullaan kantamaan tulevina vuosikymmeninä?

Miten tällaiseen kurimukseen on jouduttu? Osa voidaan tietenkin laittaa maailman laajuisen laman piikkiin. Sekään ei kuitenkaan ole minkään luonnonlain aiheuttama, vaan ahneiden, uskaltaisiko sanoa, kapitalistien, aikaan saama. Ison osan on aiheuttanut ihan meidän oma hallituksemme, jonka politiikka on johtanut siihen, että ne joilla ennenkin on mennyt hyvin, eivät tiedä lamasta yhtään mitään ja ne joilla on mennyt tähänkin saakka huonosti, menee entistä huonommin. Heikompiosaisten etuisuuksia on heikennetty. Viimeisimpiä juttuja ovat olleet pudottaa alle 25 vuotiaiden toimeentulotukea, ellei opiskelu onnistu tai töitä löydy ja toimeentulotukea saavien lapsilisäleikkaukset. Samoin hallituksen tasaveropolitiikka on siirtänyt verotuksen painopistettä suurituloisilta pieni- ja keskituloisten kannettavaksi, kun olisi pitänyt tehdä päinvastoin. Vihreä energiaverouudistus oli aivan hullu temppu.

OMAISUUKSIEN KARKAAMINEN

Kotimaiset investoinnit ovat olleet vuosikausia melkein jäissä. Yksityistä ja valtion omaisuutta on myyty maailmalle pilkkahintaan. Muutoinkin hallituksen politiikka on johtanut sekä aivo että pääomien pakoon. Taloudellinen päätösvalta karkaa ulkomaisiin käsiin. Tehtaita lakkautetaan. Väkeä potkitaan kilometritehtaalle ja lomautetaan. Energian hinta huitelee taivaissa täällä maailman pohjoisimmassa valtiossa. Hallitus vain huutaa kannustinloukkujensa perään ja nostaa energiaveroja, eikä tee mitään estääkseen pääomien karkaamista. Toteutetun politiikan seurauksena investoinnit omaan maahan eivät kiinnosta, puhumattakaan siitä, että saisimme riittävästi ulkomaisia sijoituksia. Näyttää siltä, että hyvinvoiva eliitti on päättänyt repiä tästä maasta irti kaiken, mikä vielä irti lähtee ja jättää sitten oman onnensa nojaan. Hallitus vetoaa uusliberalistisiin kansantalousfraaseihin, vaikka juuri niiden ansiosta olemme tähän kurimukseen joutuneet. Samaan aikaan harmaa talous ja orjatyövoiman maahantuonti lisääntyy. Ei hyvältä näytä.

RAHAN HULVATON TÄRVÄÄMINEN

Rahaa syydetään täysin tuottamattomiin, poskettoman suuriin optioihin ja muihin palkkioihin. Niihin pistetyt rahat eivät auta kotimaista taloutta yhtään. Ei kukaan pysty kuluttamaan määräänsä enempää. Rahat ohjautuvat ulkomaisiin sijoituksiin ja veroparatiiseihin. Tutkimus- ja kehittämisvarat menevät jatkuvasti samoille suurille kansainvälisille yhtiöille, joilla olisi varaa rahoittaa omat tutkimuksensa itsekin. Sen sijaan työllistäville pienyrityksille ei heru juuri mitään. Kaikenmaailman johdannaisilla kuvitellaan tehtävän lisää rahaa. Keskuspankit painavat uusia seteleitä painokoneet kuumina. Todellisuudessa ainoastaan oikealla työllä tehdään lisäarvoa. Tästä finanssipelistä ei seuraa muuta kuin varallisuuksien siirtyminen sinne missä sitä on jo ennestään sieltä, missä sitä on liian vähän, hirveä inflaatio. Slovakia jättäytyi Kreikan tukipaketin ulkopuolelle, eikä sinne tullut heinäsirkkaparvia eikä mitään muutakaan katastrofia. Miksi meidän pitää esittää rikkaampaa, kuin ollaan ja olla ruokkimassa eurooppalaisia pankkeja rahalla, jota meillä ei edes ole, vaan otamme itse velaksi.

ILMASTOPOLITIIKKA

Tai pitäisikö sanoa ilmastouskonto? Päästökauppa on ollut täysi katastrofi jo alusta alkaen. Sillä ei ole vaikututettu ilmaston muutokseen millään lailla. EU on vain heikentänyt omaa kilpailukykyään kilpailijamaanosiin verrattuna. Korkeat energiahinnat ovat vain lihottaneet optiomiljonäärien pankkitilejä ja heikentäneet maamme kilpailukykyä. Maassamme oli jo ennen päästökauppaa viritetty teollisuuden energiatehokkuus äärimmilleen. Nyt joudumme maksamaan Itä- ja Keski-Euroopan maille, joiden teollisuus oli vanhanaikaista energiasyöppöä. Vihreä politiikka haluaa nostaa kaiken kulutuksen hintaa, kunnes kukaan ei pysty kuluttamaan enää yhtään mitään, jolloin kukaan ei liioin tuota yhtään mitään. Tällä menolla Suomi pysähtyy ja viimeinen sammuttaa viimeisen valon.

Jotenkin tuntuu siltä, että hallituksen talouspolitiikka on aivan hukassa. Meillä olisi luultavasti vähintään yhtä hyvä hallitus, jos se olisi muodostettu siten, että jossain kadunkulmassa olisi otettu joka kymmenes kiinni, kunnes ministereitä olisi ollut riittävästi ja pantu ne hallitukseen.

Erkki Imppola

Hämeenlinna

3 kommenttia artikkeliin “Kovat haasteet”
  1. avatar Jur.kand. sanoo:

    Se ”suhteellinen köyhyys” vaalipropagandassa.

    Jos ansaitsette alle 60 % vaikka kaikilla sossutuilla, asumistuella, lapsilisillä höystettynä, puolisosi saaden saman tuen, siis molemmat alle keskivertotulonsaajan 35 000 eurosta vuosi laskien sen alle 60 prosenttia eli alle 21 000 euroa mitään työtä tekemättä, olette niitä ”suhteellisen köyhiä”. Mitä sitä, että kakarasi saa joka vuosi uuden kännykän, reissaatte perheinenne köyhän sillipurkeissa Thaimaahan jne. Kun tilastoissa olette ”suhteellinen köyhä”, olette vasurien vaalipropagandan perusainesta.

  2. avatar Irma Taavela sanoo:

    Hyvä Jur.kand.

    Et ilmeisestikkään ole pitkään elänyt toimeentulotuen miniminormeilla, joista asumistuki ja lapsilisät vähennetään, ei höystetä.

    Kannattaa kokeilla, ensihätään vaikka vuoden ja mietitään sitten vaikka yhdessä saatiinko helposti matkustettua bussikyydeillä edes Hämeenlinnan sisällä.

    Köyhyydestä puhuminen ei ole mitään propagandaa, kaltaisesi asenteet ovat yksi syy siihen miksi tämä tilanne on ryöstäytynyt käsistä.

    Terveisin
    Irma T.

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hyvät Toverit!
    Asia on niinkuin kirjoititte, mutta onko se oikein vai oikein väärin.
    Yhteiskunnan kannalta sosiaalituella eläminen ei ole toivottava asia, joten siihen ei yhteiskunta kannusta.
    Jokaisella pitää olla peruselämä turvattuna, mikä ei tarkoita, että sen pitäisi olla jossain suhteessa muitten elintasoon.
    Koulutus on Suomessa ilmaista, eli lukukausimaksuja ei tarvitse maksaa. Jollain tasolla sapuska ja kuljetukset ovat ilmaisia tai runsaasti subventoituja. Koska Suomessa panostetaan koulutukseen näin voimakkaasti, nuorison kannattaisi hamstrata sitä. Jos nuorta ei kiinnosta opiskelu eikä työnteko, voimme puhua hävikistä. Sitä tapahtuu aina emmekä voi sille mitään.
    Työn tekeminen ei vaadi työnantajaa. Kun hieman silmäilee kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa, huomaa markkinarakoja. Yrittäminen vaatii kuitenkin kouluttautumista.
    Hauskaa talvipäivää t. Hessu K.

Jätä kommentti

css.php