Pyhä

Pyhä

Pyhä Pietari, Pyhä Jumala, Pyhä Maria. Onhan näitä pyhiksi kutsuttuja muitakin ja nyt vielä yksi lisää: Pyhä Urheilu. Kyllä niin sielussa särähtää, kun radiossa toitotetaan pitkin sunnuntaipäivää päivää, että on tulossa, tai tulee ihan kohta Pyhä Urheilu, joka on nyt korotettu Pyhien joukkoon. TÖRKEÄÄ!

Jo muinaiset roomalaiset oivalsivat, että kun rahvaalle tarjotaan leipää ja sirkushuveja, niin vallanpitäjät saavat rauhassa touhuta, mitä mielivät. Tajunnantäyttöteollisuuden tehtävä tässä matoisessa maailmassa on täyttää ja tukkia ihmisten päät ja suut ja tehdä vallanpitäjien elämä helpoksi. Jääkiekot, jalkapallot, festarit, euroviisut sun muut ovat vain osa tätä tajunnantäyttöteollisuutta tai, jos niin haluaa sanoa, viihdeteollisuutta. Onko sitten viihdeteollisuudella ja kulttuurilla mitään eroa? Hmm? Kulttuuri tarkoitti alun perin maan viljelemistä. Sen merkitys on aikojen saatossa laajentunut käsittämään myös hengen viljelyä: teatteria, musiikkia, kirjallisuutta, arkkitehtuuria, kuvataidetta, elokuvaa ja mitä niitä nyt onkaan. Mitä suurimassa määrin hengen viljelynä pidetään myös eri tieteenaloja, filosofiaa ja uskontoa. Puhutaan myös ruumiin kulttuurista ja hyvä niin. Se on kuitenkin aivan eri asia kuin viihdeteollisuus. Niillä on aivan eri päämäärät.

On erinomaisen asia, jos ihmiset jaksavat pitää huolta kunnostaa: juosta potkia palloa, luistella kiekon perässä, pyöräillä, uida, suunnistaa tai mitä hyvänsä, mikä auttaa jaksamaan ja pitämään kuntoa yllä. Ihminen on kuitenkin “luotu” liikkumaan. Sillä ei silti ole mitään tekemistä Pyhän Urheilun, Pyhän Viihdeteollisuuden kanssa. Pidettäköön Pyhät asiat ja viihdeteollisuus erillään ja touhutkoon kummatkin omilla tonteillaan Pysyköön suutari lestissään, kuten vaha sanonta neuvoo!

Erkki Imppola

Jätä kommentti

css.php